”Ihmettelijän” mielipidekirjoitus 11.5 työvoiman puutteesta Kirkkonummen uudessa hyvinvointikeskuksessa on erittäin ajankohtainen ja tärkeä asia ottaa puheeksi. Syy voi aivan hyvin olla uuden hyvinvointikeskuksen sijainnissa, mutta mieleeni tulee myös muita mahdollisia ongelmia ja kiitän mielipiteen kirjoittajaa aiheen avauksesta.
On aikaista tehdä arviota siirtymästä hyvinvointialueille; miten on onnistuttu. Asiat etsivät vielä paikkaansa ja eletään edelleen vahvasti muutoksessa. Kollegani sanoin, vanhaa sanontaa lainaten; pitää kuitenkin varoa ettei sote-uudistuksessa mene lapsi pesuveden mukana.
Työvoiman saatavuusongelma lienee monissa hoito- ja hoivayksiköissä, myös Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella. Käytän seuraavassa vanhusten asumispalvelua esimerkkinä, mutta varmaankin samoja ajatuksia on myös muissa hoitoyksiköissä. Julkisessa keskustelussa välillä tuntuu, että vanhusten hoito on vain numeroita ja mitoituksia. Oikeastaan hoito ei ole numeroita tai desimaaleja, vaan se on inhimillisyyttä, kanssakulkua, hoivaa, välittämistä ja kuuntelua. Tärkeintä on, että on aikaa kysyä asiakkaalta (tarkoitan nyt ihan kaikkia hoitoon hakeutuneita, oli syy mikä tahansa), miten on mennyt, mitä kuuluu nyt, miten voin auttaa ja pärjäätkö tällä eteenpäin. On tärkeää, että hoitotapahtuma on kiireetön ja asiakas tulee kuulluksi. Jos asiakkaalla on muistisairaus, keskusteluun tulee varata aikaa enemmän.
Hoitajien tilanteesta sanoisin, että lisäkädet varmasti jokaiseen hoitoa ja hoivaa tarjoavaan yksikköön ovat oikein tervetulleita. Senkään vuoksi en lähtisi henkilöstömitoitusta vanhustenhoidosta purkamaan. Henkilöstömitoitus on myös osa alan pitovoimaa. Muistutan kuitenkin, että henkilöstömitoituksen päätavoite on turvata vanhusten mielekäs ja turvallinen elämä.
Hoitajilta pitäisi karsia pois kaikki sellainen tehtävä joka ei hoitajille oikeastaan kuulu. Tällaiset tehtävät vaikuttavat vain harmillisesti kasvavan. Palkataan mieluummin sihteeri, talonmies, pyykinpesijä ja atk-ammattilainen yksikköön, vapautuu hoitajien aikaa siihen johon he ovat kouluttautuneet. Etenkin tietotekninen osaaminen on tänä päivänä ehdoton vaatimus, lähes kaikki asiat, melko pienetkin, ratkaistaan jollain tavalla tietokoneella. Hoitajan työpäivän aikana olisi kiinnostavaa suorittaa laskenta erilaisiin portaaleihin ja muihin kirjautumisesta, veikkaan että tulos voisi yllättää määrällään. Minulla on kokemus, että vaatimukset tietoteknisessä osaamisessa alkavat olla sellaisia, ettei hoitoalalle hakeutunut henkilö tunne alaa aina ihan omakseen.
Johtamisen ongelmia nostetaan myös julkisessa keskustelussa esille. Hoitotyön johtajille pitäisi olla varattuna riittävästi aikaa kohdata työntekijöitä ja mieluiten kasvotusten. Vuoropuhelua toivoisin olevan monessa tasossa. Tähänkin tarvitaan aikaa, kuten hoitajilta potilaan kohtaamiseen. Inhimillistä johtamista ja hyvää työilmapiiriä osataan kyllä arvostaa. Palkka ei ole ratkaisu kaikkeen, mutta mielestäni hyvinvointialueen vakituista henkilökuntaa tulisi palkita sitoutumisrahalla. Se tullee myös halvemmaksi kuin vuokratyövoima.
Mervi Lahtinen, sairaanhoitaja Siuntio
Kunnanvaltuutettu ja aluevaltuuston varavaltuutettu (SDP)
Siuntion Sosialidemokraatit Sjundeå Socialdemokrater 